*

SINIVIIVA Elämä ilman jääkiekkoa ei ole elämisen arvoista.

Miksi heistä ei tullut NHL pelaajia?

Miika Elomo, Jesse Niinimäki, Teemu Riihijärvi ja Lauri Tukonen, Mikä yhdistää näitä neljää pelaajaa?

 

"ei onnistu, lauloi Einö Grön". kuvat: wikipedia.fi

 

Kaikki ovat NHL:n ensimmäisen kierroksen varauksia. Varausnumerot järjestyksessä, Elomo nro:lla 23 Washington Capitals, Niinimäki nro:lla 15 Edmonton Oilers, Riihijärvi nro:lla 12 San Jose Sharks ja Tukonen nro:lla 11 Los Angeles Kings.

Ensimmäisen kierroksen varauksissa on epäonnistuttu vuosien saatossa muidenkin maiden pelaajien kohdalla. Räikempänä esimerkkinä Alexander Daigle. Vuoden 1993 uusien pelaajien varaustilaisuudessa Ottawa Senators varasi Daiglen odotusten mukaisesti koko tilaisuuden ensimmäisenä pelaajana ja teki pian hänen kanssaan sopimuksen. Daigle floppasi kuitenkin täysin. En kuitenkaan kirjoita nyt Daiglesta.

Eurooppalaisia pelaajia varataan ensimmäisellä kierroksella paljon varovaisemmin, kuin Pohjois-amerikkalaisia. Siksi lähes poikkeuksetta ensimmäisellä kierroksella varatusta Eurooppalais pelaajasta tulee vähintään 3,4 kentän "jyriä". Näin ei kuitenkaan käynyt näiden neljän Suomalaisen pelaajan kanssa. Toki Tukosta voisi joku pitää vielä varauksella mahdollisena NHL pelaajana, minä en näe semmoista mahdollisuutta edes pitkän tunnelin päässä.

Mutta miksi näin? Miksi nämä pelaajat eivät pelaa ison meren takana. Syitä ja selityksiä voisi hakea vaikka mistä, aika ja paikka, olosuhteet, loukkaantumiset yms. Tutkin asiaa ja kaikille näille pelaajille löytyi yksi ominainen piirre, "heti, tässä, nyt syndrooma".  Tuolla tarkoitan sitä suomeksi sanottuna, että ensimmäisen kierroksen varaus on status, jolla pääsee 99% todennäköisyydellä yrittämään NHL:ssä. Paino sanalla yrittämään! Saa mahdollisuuden, tilaisuuden, näyttöpaikan, ihan millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Näistä kolme, Tukonen (5 ott.) Elomo (2/ott) ja Niinimäki (0 ott.) ovat käyneet ison meren takana. Saaneet mahdollisuutensa ja epäonnistuneet. Riihijärvi ei päässyt edes sinne asti. Hänen puolustuksekseen on kuitenkin sanottava, että häntä todella vaivasivat loukkantumiset ja ura päättyi jo 29-vuotiaana.Mutta intohimo ja asenne eivät vieneet miestä sinne, ei niinpäin että loukkaantumiset pitivät hänet sieltä poissa.  Taitojen lisäksi hyväksi jääkiekkolijaksi tulevalla täytyy olla nöyrä asenne työntekoa kohtaa, lahjakkuus vie vain hetken matkaa eteenpäin. Sen koki tällä kaudella SM-liigassa nuorisotähti Teemu Pulkkinen, joutumalla Westerlundilta ansaittuun koirankoppiin pleijareissa.

Miika Elomo yritti näistä muista kolmesta pisimpään jopa 216 ottelua AHL:ssä tehoin 40+45=85p. Ei onnistunut lauloi Eino Grön. Mutta Elomonkin uraa sävytti pitkälle se, ettei tulisieluinen mies ollut tarpeeksi nöyrä pelaamaan sitä roolia jolla paikka parrasvaloissa olisi voinut aueta.

Lauri Tukonen pelasi 3 kautta 185 ott. ja 103p.  AHL:ssä kohtuullisen hyvin pelannut Tukonen ei kuitenkaan ollut valmis Aloittamaan kipuamistaan kohti NHL joukkueen kärkikenttiä 3,4 ketjuista. Kuten esimerkiksi teki Valtteri Filppula.

Jesse Niinimäen Amerikan visiitistä ei paljon lastenlapsille kerrottavaa jää. 24 matsia ja tehot 1+0. Niinimäki onkin räikein esimerkki lahjakkuuden hukkaamisesta. Taidot olisivat voineet viedä miehen oikeanlaisen asenteen kanssa NHL:n kirkkaimpiin valoihin. Niinimäen asenne vei hänet kuitenkin monien joukkueiden vaihtojen jälkeen Ilvekseen ja liiga karsintoihin. Ja huomattava on että hänen asenne on parantunut huomattavasti muutaman vuoden aikana. Mutta kun on myöhäistä ei auta itkeä.

Suomalaisesta jalkapallosta tuttu ilmiö, lahjakkaiden pelaajien nostaminen jalustalle ennen varsinaisia tekoja, on hieman narsistisemman pelaajan kannalta hirveä vääryys. Se saa luulemaan että on jo saavuttanut jotain ja työnteko loppuu. Näin kävi näillekkin suomalaisille pelaajille.

Onneksi on toisenlaisiakin esimerkkejä. Jo nyt voin sanoa ettei Mikael Granlundin tai Sami Vatasen NHL ura tule jäämään huonosta asenteesta kiinni. Samaa en voi valitettavasti sanoa Joel Armiasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Timo Härtsi

Menestyksen hinta Amin Asikainen.

http://areena.yle.fi/video/1334856098426

Suosittelen katsomaan, Amin toteaa jossain vaiheessa hyvin kuinka hän ei ollut lahjakkain, mutta oli valmis tekemään enemmän töitä menestyksen eteen kuin moni muu.

Sami Ilvonen

No hyvä kun olet "unohtanut" esimerkiksi Ari Ahosen joka on NHL ykköskierroksen floppivarausten kärkipäässä.

Niin jo New Jersey Devils varaa maalivahdin, ja ykkösvahti on Martin Brodeur niin ei siihen kukaan pääse pelaamaan. Siis noin esimerkiksi.

Suomalaisten kenttäpelaajien , ikävä kyllä, jotka eivät ole menestyneet ja varattu 1. kierroksella niin suurimmasta osasta johtuu syy pelaajien omasta pääkopasta.

Tottakait on väärä joukkue, jne. selityksiä, mutta jos on tarpeeksi hyvä NHL pelaajaksi niin kyllä sinne päätyy nykypäivänä tai saa ainakin mahdollisuuden.

Tai sit ei vaan ole sinne tarpeeksi hyvä. Vai onko sattumaa ettei näistä kaikista mainitsemistasi pelaajista tullut minnekään sarjaan huippupelaajia?

Otetaan esimerkkinä vaikka Ruotsalainen Henrik Zetterberg jonka koko draftin viimeisellä numerolla olikohan kierros 9 valitsi Detroit Red Wings vuonna 1999.

Ja miten se tarina menikään? Ja Eurooppalaisia kuten muitakin varataan pelitaitojen mukaan mitä eri seurojen Scoutit ovat laskeneet. Aina ne eivät vaan ole oikeassa mihin taidot riittävät.

Edes kun kyseessä ovat suomalaiset pelaajat.

Ennen oli kyllä oikeasti ennen nykysääntöjä siis vielä että jos väärä joukkue varasi niin selin lopetti Nhl haaveet.

Enää näin tarpeeksi hyville pelaajille ei käy.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset