SINIVIIVA Elämä ilman jääkiekkoa ei ole elämisen arvoista.

KOTIKISOJEN KIROUS?

Jääkiekon MM-kilpailujen yhteydessä on mainittu jo toistakymmentä vuotta sana "kotikisojen kirous" (26 vuotta sitten viimeinen kotimestari silloinen Neuvostoliitto). Sanan ympärille on langetettu niin paljon mystiikkaa ja jopa yliluonnollisen voimien puuttumista asiaan, että päätin hieman tutkailla asiaa.

Kävin (vain) 2000-luvun MM-kisojen kotijoukkueiden taivalta läpi, ja voin sanoa etten törmännyt mihinkään mystiikkaan tai yliluonnollisiin tapahtumiin. Jatkoaika sekä rangaistuslaukauskisoihin liittyy aina voittajalla onnea. Niinkuten jääkiekossa on AINA kahden tasaisen joukkueen yhdestä ottelusta poikki sarjaan. Tietenkin se miksi onni on ollut aina sen puolella joka ei ole ollut kotijoukkue, voi herättää kysymyksiä.

Tässä 2000-luvun MM-kisojen (olympiakisoissa Kanada voitti kultaa kotonaan Vancouverissa 2010) kotijoukkuiden saldo:

2000 Venäjä, jäi jatkolohkon viimeiseksi.
2001 Saksa, ei mestaruus mahdollisuuksia.
2002 Ruotsi, hävisi välierän rangaistuslaukauksilla Slovakialle.
2003 Suomi, hävisi puolivälierän Ruotsille 5-6 johdettuaan 5-1.
2004 Tsekki,  hävisi rangaistuslaukauksilla USA:lle puolivälierissä.
2005 Itävalta, ei mestaruus mahdollisuuksia.
2006 Latvia , ei mestaruus mahdollisuuksia.
2007 Venäjä, hävisi välierissä jatkoajalla Suomelle 2-1.
2008 Kanada, hävisi jatkoajalla finaalissa Venäjälle 4-5.
2009 Sveitsi, ei mestaruus mahdollisuuksia.
2010 Saksa, ei mestaruus mahdollisuuksia.
2011 Slovakia, jäi jatkolohkon toiseksi viimeiseksi.

Jääkiekossa on seitsemän ns. suurta, joille yleisesti annetaan edes jonkinlaiset mestaruusmahdollisuudet, muiden todennäköisyys voittaa on niin häviävän pieni että en ole noteerannut heidän mahdollisuuksiaan kotikioissa, joten sen ympärille ei tarvitse edes mitään mystiikkaa. Jääkiekon "suurmaat" ovat: Suomi, Kanada, Venäjä, Ruotsi, Tsekki, USA ja Slovakia. Itse rankkaan Slovakian kylmästi ulos jo mestaruuskarkeloista. Heidän "kultainen sukupolvensa" on jo taipaleensa ehtoopuolella. Ja todella surullista symboliikkaa tuolle, oli Pavol Demitran menehtyminen lento-onnettomuudessa viime syksynä. Eikä heidän nykyinen jääkiekon juniori tuotanto tuota tarpeeksi laadukkaita pelaajia, jotta he todellisuudessa enään/vielä taistelisivat mestaruudesta.

Kun tarkastelee Tuota 2000-luvun MM-kisojen tilastoja, joissa seitsemän kertaa kahdestatoista on kotijoukkueella ollut ns.realistinen mahdollisuus voittaa kultaa, pienellä varauksella viime kisat ja Slovakia. Neljä kertaa kotijoukkue on hävinnyt ratkaisevan ottelun joko rangaistuslaukaus kisoissa tai jatkoajalla. 2000 ja 2011 Venäjällä ja Slovakialla ei ollut kisojen ensimmäisestä ottelustaan lähtien sellaista "tätsiä" että heillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia mestariksi. 2003 Suomi hävisi surullisen kuuluisassa puolivälierä ottelussa Ruotsille 5-6, johdettuaan jo 5-1.  Se on oikeastaan ainut kerta kun löysin tältä ajanjaksolta jonkun tapahtuman, jolle on vaikea löytää luonnollista selitystä. Ja sekin on kuitenkin selitettävissä ihan psykologian keinoin. Suomi sai todella helposti 5-1 johdon ja Ruotsi todella helposti ja nopeasti kavensi pelin 5-3. Ja vanha sanonta kertoo että kahden maalin johto on pahin johto jääkiekossa. Eli kahden maalintakaa-ajo asemasta voittoon nousu ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.

Löysin kuitenkin yhden yhdistävän tekijän 2000-luvulta kaikille kotijoukkueille. Joka kerta heillä on ollut jalkeilla poikkeuksellisen nimekäs ryhmä, verrattuna muihin MM-kisoihin. Siis joka kerta. Rosterit ovat pullistelleet "eilispäivän" tähtiä ja jo uransa ehtoopuolella olevia "supersankareita". Kotikisoihin on aina ollut tulijoita enemmän kuin voidaan valita. Ja poikkeuksetta on valmentajat valinneet parhaan nimilistan. Parhaat nimet paperilla. Eivätkä ole keskittynet rakentamaan roolituksia oikein. Ja kerta toisensa jälkeen on kuitenkin ratkaisuhetkillä nämä suurtähdet epäonnistuneet.

Siihen kun lisätään kotikisoissa esiintyvä "mediarumba", valtavat paineet, pelaajien omat odotukset ja sitten tämä edellä mainitsemani "tähtisikermäpelaajalista" eikä joukkue. On vain kylmä fakta että todennäköisyydet ovat pienemmät jos kisoihin ei ole valmistuttu oikein. Huolestuin välittömästi kuin luin tänään Jarkko Immosen haastattelun, jossa hän mainitsi ettei kotikisoissa tule "hotellikuolemaa", kun on helpompi keksiä tekemistä Helsingissä kuin vaikka Bratislavassa. Siinhän se kaikessa karmeudessaan jo tuli! Keskittyminen ei ole 100% kisoissa vaan siinä kaikessa muussa.

Mutta siitä lähtökohdasta ja tuloksesta mihin tämän pienimuotoisen tutkimuksen perusteella tulin, ei Suomella ole mitään huolta. MM-kulta ei tule kaatumaan mihinkään "kiroukseen". Se joko kaatuu vääriin valintoihin tai ennalta huonosti valmistuttuihin tapahtumiin tai ihan vain kohdataan parempaa lätkää pelaava jengi. Mutta jos valmistautuminen on tehty oikein, ja huomioitu asiat/riskitekijät jotka ovat yleisessä tiedossa, voimme ihan hyvillä mielin odottaa lätyn tippumista jäähän 4.5.2012 klo. 20.15.

Myytinmurtajien sanoin: myth is bustedt!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Hyvä pointti tuo. Kotikisoihin yritetään väärällä tavalla. Pitäisi rakentaa ihan tavalliseen tapaan sitä joukkuetta, jos jotain tehdä toisin niin ehkä sitten olla tavallistakin rohkeampia ja kekseliäämpiä?

Keijo Räävi

Tre Kronorin joukkue vahvistuu päivä päivältä joten siinä aivan tarpeeksi kirousta Leijonille.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Voisitko ajatella kirjoittavasi MM-turnauksesta Vapaavuoro-blogia parin päivän välein? Kotikisoista tulee valtaisa mediatapahtuma - ainakin niin kauan kuin isäntämaa kestää mitalikyydissä, joten luulisi lukijoita ja jopa kommentteja riittävän.

Tänään esiteltiin Leijonien nimilista, ja joukkue vaikuttaa fiksusti valitulta. Ns. lajilegendat (lue: yli-ikäiset) on vihdoinkin jätetty palkitsematta joukkueen jäsenyydellä, joten porukalla on hyvä mahdollisuus hitsautua tiiviiksi voittajatiimiksi.

Käyttäjän gemini63 kuva
Riku Lehtola

Hyviä valintoja Jaloselta, lukuunottamatta kiintiöpuolustajaparia Lasse Kukkonen- Topi Jaakola. Varsinkin, kun Jalonen sanoo päivän kunnon olleen se tärkein kriteeri....

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Samaa mieltä. Rohkea ja reilu veto oli ottaa Kiiskinen mukaan joukkueeseen. Hienot näytöt antoi peleissä, toisin kuten Grönlund, jonka paikka taisi tulla viime mm-kisojen perusteella. Itse olisin ehkä jättänyt Grönlundin pois joukkueesta, mies ei ole ole päässyt viime vuoden tasolleen.

Neljä hyvää ketjua, maailmanparhaat molket, hazardiveljet Kukkola ja Jaakola kyllä tuolla kokoonpanolla pitäisi päästä mitalin syrjään kiinni.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Pesonen myös vanhoilla meriiteillä ratsastaa...
Itse asiasaa koko ketju oli hakusessa.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Totta, Pesosen esitykset olivat myös melko kehnoja.

Käyttäjän gemini63 kuva
Riku Lehtola

Joo, Pesonen ei kyllä häikäissyt millään tavalla, eikä senpuoleen Granlundkaan. Mutta Granlundia on nyt jo käytetty Veikkauksen ja Jääkiekkoliiton mainonnassa niin paljon, että ei kyllä ollut pelkoa, ettei tulisi valituksi.

Pyörälä kyllä on varmaan kanssa Jalosen sisäpiirikavereita. Ja Antti Miettisen on pakko olla loukkaantunut, muutenhan herra on ollut aina Jalosen kokoonpanossa...

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Ja voihan Pesosen tilalle aina laittaa Pihlström, Tuppurainen, Kiiskinen...