SINIVIIVA Elämä ilman jääkiekkoa ei ole elämisen arvoista.

Jukka Jalosen ja Leijonien kohtalon hetket

TILANNE/ONGELMAT

Tämän päivän pelissä tuli niin pahasti turpaan joka osa-alueella etten löytänyt mitään positiivista ottelusta. Sanonta "-vaikeudet yhdistää" toimi joskus, mutta tällaisessa hektisessä turnauksessa ne vaikeudet piti olla vain Kanada pelin viimeiset 30 minuuttia.

USA tappiolla on vain ja ainoastaan negatiivinen vaikutus joukkueeseen. Usko Jalosen pelitapaan horjuu  pelaajilla. Bratislavassa 2011 ei kohdattu Pohjois-amerikkalaisia joukkueita ollenkaan, joten ns."meidän peli" ei joutunut siellä testiin heitä vastaan. Nimittäin fakta on se että USA ja Kanada pelaavat samalla tavalla, eli erittäin syvälle tulevalla aktiivisella karvauksella. Joka on pakottanut Leijonat oman pään kulmavääntöihin, joka taasen on P-amerikkalaisten mukavuusalueella. He pelaavat pienessä kaukalossa ammatikseen, jossa väistämättä kulmavääntöjä on enemmän kuin euroopassa.

Mutta fakta on myöskin se ettei leijonat pelanneet tänään meidän peliä. Näin selvästi kuinka sitä yritettiin, mutta kun pelaajat miettivät puolisekuntia liian kauan avaustaan se on jo myöhäistä. Leijonien pelitapa perustuu kiekon hallintaan ja sen nopeaan liikutteluun. Kun "meidän peli" on parhaimmillaan leijonat eivät joudu omassa päässään jatkuvasti kulmavääntöihin. Kun ensimmäinen syöttö on terävä ja laadukas, sekä hyökkääjien liikeradat oikeat on syvään karvaava joukkue auttamattä myöhässä omanpäänsä puolustamisesta. Silloin leijonat saavat solkenaan ylivoimahyökkäyksiä. Se nähtiin jo Kanada pelin avauserässä.

Mutta jos ja kun pelitava toteuttaminen alkaa vaatia pelaajilta liikaa ajatustyöskentelyä ja se ei tule ns. selkärangasta, on "meidän pelille" aktiivinen karvaus pahin mahdollinen vasta pelitapa. Se johtaa väistämättä Kanada ja USA peleissä nähtyihin tilanteisiin ja maaleihin.

Monen mielestä Jukka Jalosen on tarkkaan mietittävä onko Leijonien yksinkertaistettava avauspelaamistaan. Mielestäni se on erittäin riskialtista ja jopa veikkaisin vääjäämätöntä tuhoa. Silloin kun ei enää oltaisi edes valmentajan mukavuusalueella.

RATKAISU

Yksinkertaisimmilaan tämä "umpisolmu" on avattavissa pienillä kokoonpano muutoksilla ja mentaalienergian palauttamisella. Vapaalipulla kisoihin päässyt Janne Pesonen on juuri nyt osoittautumassa katastrofiksi joka on poistettava kuvioista. Jalosen on ehdottamasti päästettävä Jani Tuppurainen kakkoskenttään Granlundin ja Immosen kanssa. Se on yksi muutos joka voi aukauista kakkosketjun silminnähtävän epävarmuuden sekä puolustus että hyökkäyspäässä. Välähdyksiä on ollut paremmasta, mutta enään ei ole aikaa odottaa sitä lopullista valoa.

Nyt viimeistään on Komarovin noustava ykköskenttään, vaikkakin kenttä on alkanut toimimaan (tänään ei toiminut mikään) paremmin. Peruste sille on se että Nyt Koivu joutuu siinä ketjussa liikaa mieheksi jonka pitää osoittaa kovuutta ja maalin eteen menemistä. Fakta on se ettei se ole kenenkään tämän hetken ykköskentän pelurin normaalia pelaamista. Koivu on ns."raivo pelaaja" joka syttyy otteluihin vain ja ainostaan vihan kautta. Mutta se ei ole synonyymi maalineduspelaamiselle. Jokisen tulo taasen kolmoseen Niko Kapasen rinnalle toisi kiekollista taitoa sinne ja uskon että sekin kombinaatio voi toimia.

Puolustuspäästä tulee Anssi Salmela (oikeutetusti) olemaan poissa ainakin puolivälierästä. Sen lisäksi Leijonien tulisi pelata kuudella puolustajalla ja Mikko Mäenpää laitettaisiin sivuun. Mies ei ole saanut onnistumisa ylivoimalla ja omanpään pelaaminen on karmeaa katsottavaa.Joskin siellä on epäonnistuneet mm.Janne Niskalakin mutta hän on kumminkin huomattavasti suurempi pelote viivassa kuin Mäenpää.

Maaliin puolivälierään ja huomiseen Kazakstan peliin on laitettava Petri Vehanen. Syy ei ole siinä että Kari Lehtonen olisi pelannut huonosti. Mutta hänellä on jo nyt liikaa negatiivisia kokemuksia puolustuspään tekemisistä. Vehanen toisi mielestäni "uuden alun".

Mentaalienergia akkujen latautuminen täytyy tapahtua joukkueen ja valmennusjohdon kesken.Pelaajien on tajuttava se valtava mahdollisuus, kotikisat on monelle ainutkertainen tilaisuus voittaa mitali tai mestaruus. Jos leijonat näkevät pelin enemmän uhkana, olemme tuhon omia. Se on monesti ja monessa erilajissa suomalaisten suurin synti. Pelko tappiosta on suurempi kuin tunne suuresta mahdollisuudesta, sen on muututtava. Ei ole sattumaa että Suomen finaalipelien saldo on edelleen surkeaa katsottavaa, toisinkuin esimerkiksi Tsekeillä ja Ruotsilla.

 

YHTEENVETO

Kaiken tämän taktisen ja mentaalienergia lätinän takana on kuitenkin suurin tekijä tuo ylempänä mainitsemani asia. Avain sana joka on taottava jokaikisen pelaajan aivoihin, on MAHDOLLISUUS voittaa! He ovat ainutlaatuisessa asemassa saadessaan pelata lähes pyhässä leijonapaidassa kotikisoissa. Se pitää käntää voimavaraksi eikä uhaksi. Koivukin sanoi että he ovat kaikki ammattilaisia, mutta he eivät ole ammattilaisia psykologiassa. Siihen tehtävään on valjastettava vaikka todellinen psykologi. Henkinen valmennus on hyvin aliarvostettua suomessa. Vaikka sen merkitys tässäkin tilanteessa on valtaisa! Suoraan sanottuna ratkaiseva.

Mutta summa summarum, Suomen on esitettävä puolivälierässä ainakin valtaisa taistelu. Jos niin ei käy, On Jukka Jalosen aika lippulaivamme peräsimessä ohi. Johtajan ikävä tehtävä on kantaa vastuu, vaikka parhaansa olisikin tehnyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Joka ketjussa pitäisi olla ns."tykinruokaa" joka taklaa, hämmentää, on maskimiehenä jne. Kahdesta ensimmäisestä ketjusta ne puuttuvat.
Komarov ja Pihlströn kahteen ensimmäiseen ketjuun.
Ja maalivahteihin luotettiin mutta yksi on menettänyt sen...

Heikki Aalto

Meidän peli voidaan heittää romukoppaan. Yhtäkään yksilötaidoltaan parempaa joukkuetta ei viivelähdöillä hetkauteta. Ainoastaan viimekeväinen asennevammainen Venäjä.

Edes näitä jääkiekon lilliputtimaita vastaan tämä Jalosen pelitapa ei yleensä tuo mitään muuta kuin näennäistä pelin hallinnan tunnetta kotikatsomoihin.

Ei voi olla niin että kun kaveri karvaa aktiivisesti niin jäädään omaan päätyyn syöttelemään maalin taakse pakkien kesken. Plan B, anyone?

Erkan Leijonia kaiholla muistelen, niissä oli munaa. Aina ei voitettu, mutta ylpeänä sai katsella kaikkensa antaneita Leijonia.

Nyt siellä on lauma pässejä jotka hakkaavat päätänsä seinään 60 minuuttia.

Käyttäjän Siniviiva kuva
Tapani Kalliokoski

Ei meidän peli ole viivelähtöjä. Se on suomeksi sanottuna sitä että yritetään pitää kiekkoa omilla enemmän ja hyökätä rohkeasti. Se todellakin toimii jos yksilöt sitä toteuttavat, sen olen monta kertaa nähnyt. SE on täysin eriasia sopiiko se jokaiselle joukkueelle, esim tämän kertaiselle suomelle. En nyt kovin kritisoisi MM-kultaa voittanutta pelitapaa ja kyllä ruotsikin yksilötaidossa pesee suomen mennen tullen ja vastapäivään.

Westerlundin aikaa on nyt ihan turha kaiholla muistella, peli oli silloinkin pääosin täyttä kuraa. Torinossa 2006 joukkuepelaisi uskomattomasti ja erkka onkin myöntänyt jälkeenpäin että pelaajat loivat pelisuunnitelman eikä hän. Eli kyllä Westerlundin aikaa ei ole minulla ainakaan ikävä.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Tämän illan Borat-peliin muutokset taas vain 3. ja 4.ketjuun!
Olisi ollut VIIMEINEN mahdollisuus kokeilla myös kahteen ensimmäiseen ketjuun muutoksia mutta kun ei...

Puheenaiheeseen liittyvää